Nuorempana kirjoitetut runot kohtaavat todellisuuden

Joskus pienempänä kirjoitin runoja:

Tässä päivässä asuu linnunlaulu.
Aurinko valaisee
   huoneeni jokaisen nurkan
taivaalta siniseltä
kuin lapsuudenkesien t-paidat.
Sänkypeitosta
   apilaniityt tuoksuvat.
Unessani
   sinun paljaat jalkasi
   tallaavat rantapolulla
       ja
   päivänkakkarat
       nauravat hassulle sateelle.

Alkaa olla syksy. Pakkaset lähestyvät. Jonain aamuna autonikkunat olivat jo jäässä (bussin-ikkunoita ei tarttee onneks skrabata). Ja herääminen tapahtuu työpaikalla aamiaisen ääressä, ei kotona peiton alla. Jotenkin sitä silti onnistuu käymään puoliunessa suihkussa ja pukemaan vaatteensa useinmiten oikein päin päälleen.

Työpisteelläni on oikeastaan aika mukava istuskella. Tulen ajoissa töihin ja näen kun muut valuvat tänne eri puolilta parkkipaikkaa, joka hienosti avautuu ikkunani alla. Onneksi sen takana voin nähdä myös metsää.. Aamun aurinko kultaa koivun lehtiä. Taivas on melkein yhtä sininen kuin lapsuuteni runoissa. Harmi, etten osaa sanoa, mitä nuo linnut ovat, jotka sen halki lentävät. Toisina päivinä pienet valkoiset hattarat leijailevat taivaalla. eilen taas näin upean sateenkaaren. Mukava voida pysähtyä hetkeksi kesken työnteon ja katselemaan mitä taivaalla tapahtuu. Harmaassakin on niin monia eri sävyjä.

jostain luin, että eri ilmakerroksissa pilvet liikkuvat toisinaan eri suuntiin. Vielä en ole saanut bongattua, mutta yritystä on. Suokaa siis anteeksi, jos en aina tervehdi tullessani vastaan. Saattaapi olla pilvien bongailu meneillään.