keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Maksamaton mainos


Tuli tässä mainittua tuossa joku päivä, että tutun kirjoittama kirja on tulossa koristamaan kirjahyllyä.. Tuommoinen Saarisen Karin kirjoittama Masennustarinoita on se.

Katkelma takakansitekstistä:

"
Teme uupuu työssään, eikä lopulta ole muuta mahdollisuutta kuin marssia mielenterveystoimistoon. Irtisanoutuminen, hengähdystauko ja alan vaihtaminen palauttavat miehen voimat. Muutaman vuoden päästä hän on kuitenkin samassa pisteessä, kun ihannetyöpaikka menee alta. Nyt täytyy jälleen huokaista ja selvitellä oloaan masennuksen jäljiltä.

Masennusta eli depressiota pidetään jo suomalaisten kansallissairautena. Masennustarinoita-kirjassa Teme ja seitsemän muuta miestä kertovat tositarinansa sairastumisestaan uupumukseen ja masennukseen. Puheeksi otetaan taustat, taudin oireet ja vaiheet, lääkitys, toipuminen ja tulevaisuuden näkymät.

Kirjan kirjoittanut toimittaja Kari Saarinen sairasti itse vakavahkon burnoutin talvella 2003-2004. Masennustarinoiden jatkeeksi kirjaan on tehnyt asiantuntijakommentin psykiatri, psykoterapeutti Reijo Laitinen.
"

Saatavana lienee piakkoin hyvinvarustetuista kirjakaupoista. Ostakee, ostakee.. niin mäkin tein.

Nuorempana kirjoitetut runot kohtaavat todellisuuden

Joskus pienempänä kirjoitin runoja:

Tässä päivässä asuu linnunlaulu.
Aurinko valaisee
huoneeni jokaisen nurkan
taivaalta siniseltä
kuin lapsuudenkesien t-paidat.
Sänkypeitosta
apilaniityt tuoksuvat.
Unessani
sinun paljaat jalkasi
tallaavat rantapolulla
ja
päivänkakkarat
nauravat hassulle sateelle.


Alkaa olla syksy. Pakkaset lähestyvät. Jonain aamuna autonikkunat olivat jo jäässä (bussin-ikkunoita ei tarttee onneks skrabata). Ja herääminen tapahtuu työpaikalla aamiaisen ääressä, ei kotona peiton alla. Jotenkin sitä silti onnistuu käymään puoliunessa suihkussa ja pukemaan vaatteensa useinmiten oikein päin päälleen.

Työpisteelläni on oikeastaan aika mukava istuskella. Tulen ajoissa töihin ja näen kun muut valuvat tänne eri puolilta parkkipaikkaa, joka hienosti avautuu ikkunani alla. Onneksi sen takana voin nähdä myös metsää.. Aamun aurinko kultaa koivun lehtiä. Taivas on melkein yhtä sininen kuin lapsuuteni runoissa. Harmi, etten osaa sanoa, mitä nuo linnut ovat, jotka sen halki lentävät. Toisina päivinä pienet valkoiset hattarat leijailevat taivaalla. eilen taas näin upean sateenkaaren. Mukava voida pysähtyä hetkeksi kesken työnteon ja katselemaan mitä taivaalla tapahtuu. Harmaassakin on niin monia eri sävyjä.

jostain luin, että eri ilmakerroksissa pilvet liikkuvat toisinaan eri suuntiin. Vielä en ole saanut bongattua, mutta yritystä on. Suokaa siis anteeksi, jos en aina tervehdi tullessani vastaan. Saattaapi olla pilvien bongailu meneillään.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Mitä haluan muiden minusta tietävän

Vaikka en mediakasvatusta opiskelekaan, niin välillä nuo mediajuttuset kiinnostavat itseäkin. Minäkuvan luominen netissä on yksi aika iso juttu, joka pohdituttaa. Internetissä periaatteessa kaikki pääsevät käsiksi kaikkeen tietoon, jota täällä esitän. CD:ni antaa minusta virallisen kuvan, jonka tahdon antaa, mutta muu saattaakin jo olla sellaista, jota en haluaisi ihan jokaiselle puolitutulle jakaa. Kuitenkin olen lisäillyt facebookkiin kavereikseni erinäisiä tahoja, joita en ihan lähimpiin ystäviini lue. Ehkä haluan myös luoda osalle ystävistäni erilaisen kuvan itsestäni kuin toisille. Oon siis harhaanjohtava pahis :D Niinpä tätä blogia kirjoittaessani oikeastaan suodatan jo aika paljonkin tekstiä vaikka toisaalta haluaisin kirjoitella avoimesti.

Koska tätä blogia pääsevät lukemaan kaikki, niin helposti tulee suodatettua pois aihepiirit, jotka koskevat uskontoa, alkoholinkäyttöä, erimielisyyksiä erinäisten ihmisten kanssa, rahankäyttöä, juttuja jotka julkistetaan suurelle yleisölle vasta myöhemmin etc. Sellaisia herkempiä aiheita, joihin en halua ottaa kantaa tai joita en halua itsestäni ilmi tuoda. Asioita joita en itse arvosta itsessäni tai joita muut luultavimmin epäarvostavat. (Sorry suomenkielenlukijaydtäväni.. Epä-sana on vaan niin käyttökelpoinen ihan joka tilanteessa, kun en jaksa miettiä oikeaa sanaa :D) Käsittelen henkilöitä täällä "salanimillä", jotta en loukkaisi kenenkään yksityisyydensuojaa. Mukaanlukien itseni. Jos siis esimerkiksi joku googlailisi henkilöiden oikeilla nimillä niin ei pitäisi löytyä mitään tietoa. Kuitenkin kaikki jotka tuntee mut tietävät kyllä kuka on MrAmazing :) Satunnaisille kävijöille sillä taas ei ole merkitystä.

En halua myöskään työnantajani pääsevän näitä tekstejä lukemaan. Tai siis en halua heidän tietävän että minä olen minä täällä bloginan takana. Varsinkin kun toisinaan kirjoitan vahingossa työajalla :D Toisaalta en myöskään kirjoita negatiivisia asioita työnantajastani tai työkavereista täällä, koska osa heistä kuitenkin lukee tätä, koska he ovat facebookissa ystävälistallani. Noh, ehkä heistä ei muutenkaan olisi negatiivista sanottavaa :D Ärsytti joskus työhaastattelussa, kun minulta kysyttiin jalkapalloharrastuksestani ja mainittiin eräskin seura, jossa olen joskus ollut. Tuon tiedon pystyi saamaan esille tasan googlaamalla nimelläni, löytämällä kotisivuni ja selaamalla linkkilistani loppuun, jossa tuo oli mainittu. Tuo jalkapalloilu teki kyllä pomooni positiivisen vaikutuksen. Mutta silti.. ihmetyttää kuinka tarkasti noita sivuja oikeastaan työhönottotilanteissa luetaan. Pitäisi ehkä luoda itselle vähän fiksummat sivut vastaisuuden varalle..

Myös facebookissa mietin loppujenlopuksi aika tarkkaan millaiin ryhmiin liityn ja millaisia aplikaatioita latailen tai millaisiin testeihin osallistun. Toinen vaihtoehto olisi jaotella paremmin käyttäjät jotka pääsevät minusta eri asioita lukemaan. Myöskin päivittäiset statukset ovat yleensä melkoisen neutraaleita tai sitten suorastaan positiivisia. Kuka sitä nyt haluaisi negatiivisia asioita jakaa itsestään 300:lle parhaalle kaverilleen.. Noh, tutummat tuntevatkin sitten paremmin myös mun negatiivisemmat luonteenpiirteeni. Onnittelut niille, jotka niiltä säästyvät.

Siltikin kaikesta huolimatta haluan taas kerran antaa teille lisätietoa itsestäni, tällä kertaa irc-gallerian yhteisö- ja kanavalistauksen muodossa. Selailin siis tuota joku aika sitten ja mietin, millaisen kuvan tuo listaus minusta antaa. Haluanko kenties luoda muille tietynlaisen kuvan yhteisövalinnoillani vai ovatko nuo juuri niitä asioita, jotka minua kiinnostavat :) Tosin tämäkin luettelo koki jo päivityksen, koska pikkuveljeni liittyi viime syksynä tuonne galtsuun ja halusin vähän muokata kuvaa, jonka galtsun yhteisölistaus minusta pikkuiselle veljelleni antaa :D Listaus ja vähän selitystä, olkaatten hyvät:

Kanavat

#kaneetti
kaveriporukan kanava
#kellariRNDM
Liittyypi seuraamaani yhteisöön
#Kukka
Pikkutyttösenä (noh, 15vee) tuli liityttyä tuonne, lieneekö viittaa hippeihin :)
#naikkarit
En oikestaan hengaile tuolla enää, pitäisi poistaa
#tampere
Eräs paikkakunta, johon olen kytköksissä..
#teekkarikuoro
Laulanut oon monta vuotta siellä.. en kyllä just nyt
#teekkarit
jooh.. koskahan pääsis kanavalle nimeltä #diplomi-insinöörit..
#tijo
opiskelua
#wanhat
noh.. tätä tuskin tarttee selitellä.. liikaa jo mittarissa

Yhteisöt

Tytöistä tykkäävät autot
Mulla oli auto joka tykkäs tytöistä, nyt se on syömäs ruohoa vihreämmillä tallinseinustoilla

Yamaha V-Max
MrAmazingilla on moinen.. Rakkautta ensisilmäyksellä, kaunis pärrä. Mun jalat ei vaan ylety maahan sen kanssa..


Aina ei mee nallekarkit tasan
noku.. ei ne vaan aina mee Ja jotkut myöhästyy jaolta kokonaan

Miten tätä ajetaan?
Jos kääntäsit sen eka oikeinpäin?

Sarkasmi
Joskus tulee harrastettua liian kanssa

Vasenkätiset on tutkitusti viisaampia
Tätä on vissiin joku rohvessoori tutkinu. Ehkä haluan tällä yhteisöllä lähinnä tuoda esille kuulumistani moiseen eliittiin (ei viisaampiin vaan vasenkätisiin)

Harrastukset
Autossa laulaminen
MrAmazing-parka

Sisustaminen
Noh., jos oot käynyt kotonani niin tiijät. Tykkään sotkea seiniä

Tyynysota
Pääsee sillointällöin salaa valloilleen mitä erilaisemmissa paikoissa. Tylsä on tylsää ja sitä pitää ehkäistä erilaisilla keinoilla. Kaikissa asioissa ei ole hyvä olla aikuinen.

Kaverit
Kasa!
Tehtäiskö...?

Pallontallaajat
Rakastan matkustelua!

Tuu meille mää oon mukava
Oon mää, ihan oikeesti. Ja kyläillä sais useamminkin. Jos en kutsu niin kutsu itsesi.

Koulu ja opiskelu
Tampereen Teknillinen Yliopisto
Yhä edelleen, huoh

TYK
Selkee hippi siis.. ulkopuolisille tiedoksi, että olin ilmaisutaidon lukiossa

Mielipiteet
Aamulla ei kommunikoida
ei kannata edes yrittää

Homofobia on perseestä
On se. Jos oot eri mieltä, niin älä tule mulle siitä aiheesta inttämään. Mä olen kovin suvaitsematon suvaitsemattomuutta kohtaan ja mulla keittää helposti yli. Siksi en näitäkään juttusia juuri käsittele.

Rasismia ei tueta
Sama kuin edellinen..

Minä ja muut
Hymytyttö
Sellainen löytyy hyllystä

Pelit
Bubble bobble
<3 isoveljen kanssa tuli jauhettua kovin

Rakkaus
Ei oo helppoo olla vaikee
toisinaan onkin

Enimmäkseen charmiton
Joskus saatan yllättää

Hard man is good to find
Onneks löyty.. eiku siis.. good man is hard to find

Silloin kun minä olin nuori
Tän ikäsenä pystyy jo muisteleen. Ainakin jos vertaa ircgallerian peruskäyttäjiä

Perusturret ry
Kaveriporukan juttusia. Vois taas joskus lähtee leikkimään turisteja

Isänmaan Toivot
Takas telkkariin!

Studio Julmahuvi
Tämmöinen huumori uppoaa.. mitä se kertoo minusta?

Nukun unissani
Tärkeää tuoda kantansa esille tärkeistä asioista

Rock´n´swing -tanssit
Harrastus.. Kuulostanko heti coolimmalta tyypiltä?


Nonih.. nyt te kaikki armaat lukijani näette mut taas ihan eri kulmasta ja suodatatte mun juttujani näiden mielikuvien kautta. Tämän kaiken manipuloinnin läpi ehkä kuitenkin saattaa kukaties löytää palan mun todellista persoonaani ;) oikeastaan.. aika ison.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Kirjoitan kirjoista kirjavasti


Piti oikeastaan kirjoittaa kommentti kaverin blogiin, mutta sitten tajusin, että aiheestahan syntyykin aika paljon tekstiä ja päätin kirjailla omaan blogiini..

Kaveri pähkäili blogissaan, kuinka hänelle tuli hassu tilanne eteen, että kirjastosta oli tietty kirja varattu ja hän kummastui kun ehdotettiin että hän ostaisi sen. Ettei hän suunnilleen ikinä osta kirjoja itselleen...

Ihmiset on niin erilaisia.. ikinä en ite taas jaksa mennä kirjastoon ja miettiä niiden palauttelua ajoissa. Tai no kyllä mä joskus lainailin silloin kun ei ollut varaa kun oli köyhä opiskelija. Nykyään ostan aina itselle kaikki kirjat, jotka haluan lukea. Joskus nuukailen, enkä osta kirjaa heti. Kuitenkin tulen yleensä toisiin ajatuksiin ja käyn hakemassa kirjan ennemmin tai myöhemmin. Tästä poikkeuksena on kirjat, jotka ostan isälle ja saatan sitten lainata ja lukea itsekin :)

Tykkään eniten pokkareista, koska niitä on mukava lukea bussimatkoilla tai silloin tällöin kulkiessani junalla. En näe enkä kuule ketään enkä mitään lukiessani :D Luen itseni uneen ja luen rauhoittaakseni mieltäni. Vaikka hyllyt olisivat miten täynnä kotona niin kirjoja mahtuu aina, kun niitä voi pinota mukavasti... Ja niitähän kertyy.

Mun unelmatalossa on seinän kokoinen kirjahylly, johon voin laittaa kaikki aarteeni kerralla esiin. Ja sitten sellainen löhönurkkaus, jossa voi lueskella vaikka päällään jos siltä tuntuu. Siihen vielä sellainen pehmeä ja lämmin peitto. Noh, kyllä te tiijätte.

Kirjoja ostelen sekä englannin, että suomen kielellä. Aika sama oikeastaan kummalla. Ulkomailta tuon aina mukanani muutaman uutuuden valittuna kohtalaisen summanmutikassa. Jos kirjoja myydään 2 euron hinnalla niin mun kirjakassien sangat venyy. Mä ahmin ja kahmin kirjoja, ne on mun aarteita enkä suostu myymään niitä ikinä pois kirpputorilla. Kirjoja pitää aina olla myös jo etukäteen vähän varalla. Jos kirjapula meinaa iskeä, niin täytyy äkkiä lähteä hankkimaan lisää varastontäydennystä. Yleensä lukemista odottaa hyllyssä 2-10 uutta kirjaa.

Odotan myös mielenkiinnolla erään vanhan tuttavan kirjoittamaa kirjaa, joka pitäis saada ihan lähipäivinä käsiini komistamaan hyllyäni (heti yöpöydän ja käsilaukku-bussi-kierrosten jälkeen). Vähänkö on hienoa päästä lukemaan tutun kirjoittamia juttuja, itse kun en ole saanut ison D:n lisäksi ikinä mitään muuta julkaistua kuin Aamulehden allakassa runoja :D Arvostan.

Parhaita paloja luetaan useaan kertaan uudestaan. Suosikkeja on tapana lainailla myös kavereille, kunhan on itse ensin kerinnyt ne lukea. Ei ole väliä, onko kirja tarkoitettu lapsille vai aikuisille, kunhan pidän kirjoittajan tyylistä. Usein luen hömppäkirjoja (mieluiten englanniksi että niistä olisi edes jotain hyötyä), mutta sekaan saattaa myös silloin tällöin eksyä klassikoita, nämä on pakko lukea -kirjoja, dekkareita etc. Sarjakuville ja nuottikirjoille hyllyssä on pyhitetty kokonaan oma osasto.

Mut kohta pitää varmaan mennä unelle. Illalla ennen nukkumaanmenoa saatan ehkä lukea Marina Lewyckan kirjaa Traktorien lyhyt historia ukrainaksi.. Tai nappaan Nemin vanhan albumin kouraani ties kuinka monennen kerran. Kinsellan Shopaholic ties a knot taitaa tänäänkin jäädä keskeneräisenä odottamaan lukemista. Niin pahaa kirjapulaa ei ole taas vähään aikaan ollut, että olisin sitä jaksanut lukea, en suosittele :D

lauantai 26. syyskuuta 2009

väsy västäräkki

Tää on niin väärin, että lauvantaiaamuna herää jo puol 8. Onneks tänään ei ole luvassa mitään ihmeellistä äksöniä. Vähän mietittiin, että jos keittiöö jaksais remppailla (se onkin ollut kesken jo yli kuukauden)ja vähän siivoilla ja sit vois mennä kylpylään lillumaan ja rentoutumaan MrAmazingin kanssa.

Pikkuveli rakas täyttää huomenna vuosia. Eilen oltiin siellä juhlimassa synttäreitä. Annettiin sille lahjaksi porukalla sähkökitarasetti ja keksittiin, että voitais perustaa bändi, kun isoveli soittaa sähköurkuja ja lauleskelee ainakin karaokessa, pikkuveli vois kitaroida ja mä soitella saksofonilla ja laulaa. Noh, jos me käytäis pikkuveljen kanssa soittotunneilla ensin vähän aikaa :D Käytiin joku päivä isoveljellä ja se lauleskeli karaokea niin koitin saada sitä lupaamaan, että se laulaa meille sitten kirkossa. Sillä on kuulemma angiina just silloin. Vähän kyllä protestoin tätä, koska ei mullakaan ollut angiinaa kummipojan ristiäisissä, mur.

On ollut taas vähän väsymystä ilmassa, varsinkin töissä tuntuu olevan vaikea jaksaa ja batterya kuluu. Ihmeellinen kausi ollut kuitenkin päällä, koska en ole väsyneenä ollut ärtynyt ja hiljainen, vaan hihitellyt kaikelle kuin pikkutyttö. Erästäkin keskustelufoorumia selaillessani olen saanut monesti vatsalihakseni kipeiksi. Sujuuhan se treeni näinkin. Jotenkin tuo musiikki ja saksofonillasoittelu tuntuu ilostuttavan elämää kovin. Aiheeseen sopivasti viimeksi opeteltiinkin The Hymn Of Joyta. Lisäksi reenailin salaa kotona mm. biisiä Strangers in the night. Ostin siihen saksofoniin sellaisen kumiläpyskän suukappaleeseen, jotta hampaat ei luistais ja nyt on hampaat sitten kipeenä kun on tottunut pureutumaan siihen kovinkin kovaa, ettei hampaat luistaisi. Mutta ehkäpä tuohonkin on ratkaisuna reenailu. Ongelmallista vaan tämä kerrostaloelämä, kun ei vois hirveen myöhään reenailla ja toisaalta en ole hirveän aikaisin ikinä kotona. Kuorokaverit suositteli mulle pienen äänieristetyn kopin hankkimista tänne. Muuten se olis hyvä, mutku ei sit mahtuis ite sekaan... Nytkin meille on lähiaikoina muuttanut crosstraineri ja jotain muuta pienempää sälää. Kohta tarttee ehkä laajentaa naapurin puolelle.

Muistelin tässä muuten miten eräs raidallinen ystäväni joensuusta joskus selitti mulle miten kaverit kirjoittelee hassunhauskoja blogeja ja kuinka hän seuraa niitä innolla. Silloin moinen bloggaaminen ja omien juttujen kirjoittelu kuulosti mun korvaan aika oudolta. Kuka nyt haluis mun juttusia lukea. En tiedä kuinka moni tätä lukee innolla, mutta ainakin musta on hauskaa seurata jotain mediakasvatusjuttuja, paljasjalkajuoksemisesta ja suunnistuksesta kertoilevia blogeja, kun tiedän, kuka blogin takana piileskelee ja osaan ajatella kyseiset henkilöt kirjoittamaan juttusiansa. Mä en ole ottanut tähän blogiin aiheeksi mitään ihmeellistä, koska ei mulla ole mitään ylitse muiden intohimoa. Tai mä innostun monista jutuista usein ja sit taas joku muu juttu on enempi vallalla vähän aikaa. Ehkä tän blogin lukijat on siis kiinnostuneita musta ihmisenä. Tai sit ne haluaa naureskella mulle ihmisenä :D Toivottavasti viihhytte kuitenkin ;)

Vaan jos tästä koittais pikkuhiljaa suoriutua keittiöön tyhjentelemään astianpesukonetta ja touhuilemaan. Saattaa kuitenkin olla, että horjahdan matkalla makuuhuoneen puolelle ja eksyn lakanoiden väliin. Ihana pitkä viikonloppu, eikä mitään pakollista tekemistä <3

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Palloilua puistossa

Lauantaina pikkuveli ja sen pikkukaveri tuli kylään ja mentiin paikalliseen hupipuistoon paikallisista sadekuuroista huolimatta. Pyörähdettyään työpaikallaan hälytyskäynnillä myös MrAmazing saapui paikalle vihreällä ratsullaan. Eipä ole tullut aikoihin tsekkailtua paikallista huvipuistoa.. Pikkupojat (tai siis keskikokoiset) pakotti mut heti johonkin oksennuspyörityskoneeseen ja sen jälkeen olinkin loppupäivän lievästi pahoinvointinen. Syötiin paljon kaikkea roskaruokaa, etenkin salmiakkijauhetta, nam! Pallonheittokojulla MrAmazing oli niinkuin ällöromanttisten leffojen sankari ja voitti mulle pääpalkinnon, sellasseen ison, punaisen ja rumasti irvistävän koiran. Aika hieno tavallaan :D

Huvipuistossa oli myös paikallisradion kauden päättäjäiset ja siellä esiintyi kaikenmualiman pänrejä. Aina alkuun kuunneltiin mut sit kadottiin taas laitteisiin. Vaan sitten kun klamydia saapui sopivan perheohjelmistonsa kanssa lavalle niin haluttiin MrAmazingin kanssa kuunnella koko konsertti. Pikkukeskikokoisetpojat kuunteli korvat punasina. Ei ehkä mikään perhekonsertti.. oppivathan tavoille :D Vieläkin kyllä soipi päässä (ja sen päivän lauloin koko ajan ja joka paikassa) "Pieleen menee mun maanantai jos ei Aku Ankkaa tuu.."

Illalla käytiin vielä poikasten kanssa paikkakunnan parhaassa pitsapaikassa. Oli aika jeeshyvää, kun ei oo hetkeen tullut pitsoja syötyä. Näkyi kyllä seuraavana päivänä aika hyvin sitten puntarissa tuo viikonloppu :-p

Sunnuntaina ja maanantaina pyörittiin mehtässä ja tapettiin kuusia. Se on oiva harrastus kyllä. Tulee valoa ja saa purettua angsteja. Uhkaava sadekausi vaan vois kadota pois. Eilinen meni koti-iltaillessa Ja kahtottiin Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä ja alku Merirosvoradioista. Täytynee kattoa se tänään loppuun. Ja tanssi-iltakin olisi. Taitaapi Bugg jäädä ajanpuutteen vuoksi, mutta Fusku jatkuu.

Nyt kurkku on kipeä ja korvaa särkee. Yskisniiskkröhazzuh!